Kaunis, aurinkoinen syysviikonloppu, läksimme laittamaan mökkiä talviteloille. Kaikki jäätyvät nesteet ja hiirulaisille kelpaavat eineet, petivaatteet ja muut mökkiromppeet kotiin, peitteet orsille hiirien pesäpuuhilta turvaan, pihakalusteet sisätiloihin ja sen sellaista. Kaupanpäällisiksi kunnon löylyt ja makoisat yöunet.
Kotona tein jo valmiiksi mukaan puolukka- ja kinkkupiirakat (tarjottiin alamökin appivanhemmille kesäkauden päättäjäiskaffeet) sekä salaatin ja murekkeen (sisällä sinihomejuustoa ja viikunahilloa, nam-nam!), ettei tarvitsisi mökillä isommin tiskailla.
Ihan ilman tiskiä ei kuitenkaan koskaan selvitä. Aamulla Mies, Pupunen ja piskit lähtivät jaloista alamökille, että saan rauhassa siivota. Aloin kerätä petivaatteita ja laitoin tiskiveden valumaan.
Hups, juoksutusputki sinkosi irti, suihkulähteestä pulppusi kuumaa vettä melkoisella paineella ylt'ympäriinsä. Nuppien vääntelyllä ei ollut mitään vaikutusta, vettä roiskui tasaiseen tahtiin ilmaan, valui tasoilta lotisten lattialle... Onneksi lämminvesivaraaja on niin pieni, että poltavan kuumaa vettä ei riittänyt kuin hetkeksi, kylmää kyllä piisaisi porakaivollisen verran.
Kiireimmän kaupalla puhelin kouraan ja soitto alamökille:
"
Vesi poikki! Vesi poikki! Täällä tulvii! VESI POIKKI, JUKOLAUTA!".
Samalla heittelin kaapillisen kylpypyyhkeitä lattialle, koitin käännellä lehmäntaljaa sivuun ja nostella tasoilta arimpia tavaroita turvaan. Villasukat olivat litimärät nilkkoihin asti...
Sanoma ymmärrettiin, tulva laantui.
Että näyttää nyt sitten loppusiivo vähän toisenmoiselta kuin alunperin suunnittelin...
Ovet ja sokkelit irroitettiin, että kaapit ja laminaatti pääsevät kunnolla kuivumaan, lattialämmitys ja patterit jäivät täysillä pöhöttämään pariksi päiväksi. Heluna saa roikkua orrella kevääseen asti, sonnisulho säilyi lähes kuivana, vettyneen reunan nostelin keinutuolin päälle.
Lähtiessä totesin, että sähköt menivät samalla molemmista keittiönurkkauksen pistokkeista, niin mikrolta, leivänpaahtimelta, kahvi- ja vedenkeittimiltä kuin jääkaapiltakin. Ehdin jo hetken epäillä oikosulkua, mutta onneksi vain vikavirtasuojakytkin oli lauennut.
Keväällä selviää laminaatin ja kaapistojen kunto - sitten kun samalla reissulla palautetaan ne kotiin tiskattaviksi tuodut astiat.
Mies toivoi, ettei meitsin tarvitse KOSKAAN soittaa hätäkeskukseen, sen verran olin kuulemma karjahdellut...
.
