Lukijat

torstai 18. huhtikuuta 2024

Mäntyharjun kesätilkut 2023

No niin, viimeinkin postaus
Mäntyharjun kesäkurssin (2023) tuotoksista!

Kaikki mallit ovat Sanna Parankon kurssiohjelmasta.

Edelliskesän päiväkakkarakimara oli jäänyt pelkäksi pinnaksi.
Nyt vanutin ja tikkailin jättityynyksi.
Koko 55 * 55 cm.

Koiran lempparityyny.

*

Lisää kukkia?

Tulppaaneja?

Kyllä!

Tulppaaanityyny, koko 50 * 50 cm.

*

Lisää tyynynpäällisiä?

Kyllä!

Tulppaaneja kaksin kappalein.

Nyt on soffalla uudet tyynyt, tykkään!

Takapuolet pilkullista eri väreissä.

Pilkkupuuvilla on inhan liukasta, onneksi sitä ei enää jäänyt vaivoiksi.
Eikä edes ihan riittänytkään, pikkusen jouduin soveltamaan.

Kesäinen kaitaliina vadelmista ja hehkuvan vihreästä.

Aika räikeä, jos suoraan sanon.

Eipä ole tässä huushollissa yhtään pitkulaista pöytää,
joten kääräisin joulupakettiin.

Äiti laittoi kuvan joulun jälkeen, oli päätynyt nojatuolimatoksi.

Ei hassumpi, toivottavasti pysyy paikallaan.

*

Ja viimeisenä valmistuneena - ta-daa!

Saanko esitellä: Mauri Mäykky.

Säkäkorkeus 18 cm.
(Kokonaiskorkeus 28 cm, pituus 45 cm).

Tosi kiva. Hiljainen.

Siemenperuna seuraavalle kurssille,
jotain tästäkin vielä kehkeytyy.

Siis jos vaan muistan ottaa mukaan ensi kesän tilkkuleirille...

Pedinvaltaaja.

lauantai 6. huhtikuuta 2024

Joulu & Uusi Vuosi 2023

Vähänkö myöhässä tämän aiheeni kanssa, mutta laitanpahan ainakin itselleni muistiin. Teksti oli osin jo aiemmin kirjoitettua, muuten olisi enää muistanutkaan...

*

Joulu melkein pääsi yllättämään.

Ei ihan, koska hankin partiolaisten adventtikalenterin - lähtökohtaisesti olin siis kyllä ihan kaiken aikaa varsin hyvin kärryillä siitä, missä mennään.

Siksi varasinkin meille jouluksi majoituksen toisaalla, tajuttuani etten ehtisi valmistella joulua mitenkään. En joulusiivota, en pestä joulusaunaa, en laittaa jouluisia pöperöitä tai joululeivonnaisia, en koristella joulukuusta tai muutenkaan joulusomistella sen isommin. Edes valokransseja ja tähtiä en saanut ikkunoihin! Paitsi keittiöön köynnöksen tunnelmantuojaksi, koska Pupunen joulupiparoi.

Eikä se joulumieli oikein tavoitakaan, ellei tavalla tai toisella muista myös tarvitsevia. Lähimarketin aulasta nappasin mukaan kaksi Hope-toivetta.

 2-vuotias poika toivoi kevätkenkiä.

Ale-hyllystä onneksi löysin vielä toivekokoa 23. Otin ne ja kasvunavaraksi toiset 24:t. Tietty mukaan myös villasukkaset (koko 23-25, 61 g), Reima-pipo lisukkeeksi.

2-vuotias tyttö toivoi nukkea ja nukenvaatteita.

Nukke oli helppo juttu, kaupan hyllyltä nappasin Baby Born'in mukaan. Tarkoitukseni oli neuloa talvivaatteet ja ommella myös fleecepuku. No, enpä ehtinyt sitten sitäkään. Onneksi jemmasta löytyi vielä yksi Pirjolta ja Purjolta tilattu juhlamekko! Pupunen sai lapsosena usein kutsuja tyttösten synttäreille ja nukenvaatteet olivat aina hyvin mieluinen lahja. Onneksi tytöt neitiytyivät ennen kuin ehdin lahjoa viimeisen eteenpäin!!

Mutta, hei, JOULUKORTIT TEIN, tänä vuonna vain 37 kpl. Unohdin kuvata, mutta muistin postittaa ja vielä ihan ajoissakin! Siis viimeisenä mahdollisena iltana just ennen kauppakeskuksen (ja postilaatikon) sulkeutumista.

Ja joululahjojakin vähän hankin ja jokusia teinkin, hyvin-hyvin maltillisesti.

Veljentyttö nuoremmalle palmikkosukat (koko 37-38).
Nyt en muista, mistä ohjeen nappasin, Seiskaveikkaa 138 g.
Olivat sen verran työläät, että muita sukkia en sitten ehtinytkään.

Mutta kranaatteja tein.

... jotka saajien onneksi muuttuivat vanulla täytettyinä joulupalloiksi.
Ohje löytyi Dropsilta.
(Seiskaveikkaa, 12 kpl yht. 168 g.)
Pallot kietaisin silkkinauhalla Käsityöläisglögi-pullon kaulaan, työtiimilleni.

Pupuselle tilasin Miehen luottokortilla Burtonin nettikaupasta oranssin laskettelukypärän ja muuta laskettelutarviketta. Tai siis luulin tilaavani... Postilta tuli joulun alla tullausilmoitus, jossa IOSS-tunnus ei toiminut. Soitin Tulliin, sieltä kerrottiin, että järjestelmän mukaan paketin paino on 200 g ja sisältönä "sunglasses". Enpä sitten lunastanut, kun Tullikin mainitsi kyseisen lähettäjän olevan vähän arveluttava... Mies taistelee vieläkin kiinalaisen huijarifirman ja pankin kanssa jo kertaalleen tehdystä luottokorttihyvityksestä. 



Koska Appivanhempia ei viitsinyt kutsua matkojen päähän jouluaterialle, vahinko korvattiin tarjoamalla sellainen Vaihmalan hovissa. Edellisjouluna kävimme aattoaterialla, erinomaisen maukasta oli, varsinkin alkupalapöytä - appivanhempia ruokittiin kotonamme vasta joulupäivänä. Nyt varasin heille pöydän ja maksoin etukäteen & askartelin lahjakortin - osoite niin selkeästi, etteivät epähuomiossa päädy väärään ravitsemusliikkeeseen... Kehuivat, hyvää oli kuulemma nytkin ollut. 

Joulureissu meinasi mennä kyllä pipariksi sekin. Mies liukastui työpaikkansa pihalla ja teloi koipensa ja olkapäänsä, kinttu suorana ja kyynärsauvat. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että suunnitelmia ei muuteta, matkaan mars! Tarpeeksi kun soviteltiin, Mies mahtui suoran koipensa kanssa istumaan poikittain takapenkille, jalka tyynyillä tuettuna. Omaan autoonsa, ei minun takaovettomaan pikkupirssiini. Katumaasturiin, jolla en ollut ajanut koskaan metriäkään. 300 km, Mies ilman turvavyötä. Vähän hirvitti.

No, matka meni ihan hyvin. Kun saimme tavarat purettua ja Miehen kammettua majapaikkaan, lähdimme Pupusen kanssa jouluruokaostoksille. Unohdin, että autossa on vetokoukku, peruutin parkkipaikalla koukun jonkun onnettoman farkku-Mersun takapuskuriin. Ilmeisesti tömähti jonkun verran, kun heti oli pari rouvaa paikalla videokuvaamassa...

Kaupasta palatessa törmätyn auton ympärillä pyöri pariskunta koiran kanssa. Autosta noustessa kipaisin kysymään, onko auto heidän. Oli. Yhdessä sitten tutkittiin vahinkoja - puskurissa oli pienenpieni lommo, ei näkyvä, mutta sormella tunnustellen sellainen löytyi. Olin kuvat ja tein vahinkoilmon. Vielä ei ole tullut omavastuulaskua vakuutusyhtiöstä - mutta vielä ehtii, sanoo Mies.

Kässypussinkin unohdin kotiin, mutta sillä onnettomalla kauppareissulla ostin pari kerää Nallea ja puikot. Iltapuhteena tikuttelin sukat Miehelle (101 g, koko 47-48) ja Pupuselle (80 g, koko 39-40). En ihan tykkää näistä, koska muistuttavat siitä, että voivat vielä tulla turhan tyyriiksi...

Kuva: HC Saimaa
Jouluinen viikko meni leppoisasti lumikinosten keskellä. Jouluherkkuja ja kynttiläillallisia, saunoen ja joulupukin tuomia kirjoja lueskellen. Kylpylässäkin käytiin, mutta sille tuli kyllä vähän nolo loppu, joku lapsonen kakkasi altaaseen ja se piti tyhjentää...



Paluumatka sujui onneksi kommelluksitta. Kotiin päästyä Pupunen tuupattiin bussiin ja kohti Helsinkiä, Uudeksi Vuodeksi Systerin hoteisiin.


Kuvat: Systeri
Ekan yön yöpyivät Klaus K:ssa ja toisen Systerin himassa. Aamiaistarjoilussa näkyy ainakin olleen eroja... Oli kuulemma aika hapokasta Systerin rahkaherkku. 😂

Edellinen uusivuosi oli sydäntäsärkevä, Koira oli aivan hötkynä rakettipaukkeen vuoksi. Systerin vinkistä olimme nyt varanneet Clarion Hotel Aviapoliksen Happy Dog -paketin ja suuntasimme päivää myöhemmin pääkaupunkiseudulle, Mies taas turvavöittä takapenkillä tyynyineen.


Eläimellisiä vieraita oli kivalla tavalla huomioitu! 


Tervetuliaispussi sisälsi eväitä, herkkuja, hygieniatuotteita ja lelun. Lisäksi huoneesta löytyivät juoma- ja ruokakupit, koiran kylpypyyhe ja fleece-huopa. Nojatuoli oli suojattu isolla lakanalla, ja petivaatteethan menevät aina pesuun, joten ei ollut tarpeen kieltää yöpyviä vieraita nousemasta nojatuoliin tai vuoteelle. Koira viihtyi kuitenkin parhaiten omassa pedissään, jonka sijoitimme lattiasta kattoon ulottuvan ikkunan eteen - siitä oli mukavat maisemat ja liki 250 koiran pissatuslenkit seurattaviksi. Raketteja näkyi taivaanrannassa, mutta äänieristetty huone oli täysin hiljainen ja koira rauhallinen!

Illallisen nauttimiseen oli kolme vaihtoehtoa: ilman koiraa (ravintolasalissa), koiran kanssa (toisessa salissa) tai huoneeseen noudettuna. Tottakai halusimme Koiran mukaan juhla-aterialle, hänen vuokseenhan (ansiostaan) tässä oltiin aikuisten parisuhdeaikaa viettämässä!! Kokemus oli kerrassaan hämmentävä! Salissa pöydät olivat aika lähekkäin, jokaisen valkoisen pöytäliinan verhoaman pöydän alla oli tarjotin ja juomakuppi koiran ateriointia varten. Järjestely sinänsä ei hämmentänyt, vaan se, että koirat jonottivat ravintolaan ja odottivat buffettista koottuja annoksiaan rauhallisesti. Yksikään koira ei tempoillut, haukkunut, murissut, rähissyt tai käyttäytynyt muutenkaan sivistymättömästi, edes aterioidessaan kukaan ei aggressiivisesti varjellut emmettään. Erittäin sofistikoitunutta koirakansaa, kerrassaan.


Keittiön loihtiman herkkubuffetin lisäksi tarjolla oli varsin kattava Dagsmark-valikoima. Koiran ehdottomat suosikkit olivat keittiömestarin kala-katkarapukakku ja aiemmin kokeilematon Mellilä kana-hyönteisnami (antibioottivapaa broiler + mustasotilaskärpäsen toukka). Herkullista!



Ja herkkuja oli meille talutusremmin toisessa päässä kulkevillekin tarjolla. Kuva alkupalapöydästä, pääruokana oli naudan paistia ja uunilohta tykötarpeineen, lisäksi runsas jälkkäripöytä. Ai että, kyllä oli maukasta.

Aterian jälkeen nautimme jälkiruokadrinksut baarissa, sinnekin koirat olivat tervetulleita (koiralle tuotiin oma vesikuppi). Koiratanssin ja koiramaisen stand up'in jätimme kuitenkin väliin. Oli kivaa ja tunnelmallista! 

Seuraavaksi uudeksivuodeksi on jo varaus tehtynä. Tapahtuma täyttyy kuulemma aina aika nopeasti, lisätietoja löytyy täältä. HUOM! Tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö, ihan vaan oma vinkkini. 

PS. Kuljettelin Miestä takapenkillä 3 kuukauden ajan fysikaaliseen, sen jälkeen jalka taipui sen verran, että pääsi itse auton rattiin ja takaisin töihin. Ja nyt meitä on täällä kaksi ontujaa, kun omakin polveni kiukuttelee. Pupusen mielestä hänellä on ikäloput rappeutuneet vanhemmat. Taitaa olla oikeassa, piru vie.

PPS. Näiden jouluneulomusten myötä vuoden 2023 langanmenekiksi jäi vaivaiset 2 kg 903 g.

perjantai 5. huhtikuuta 2024

Jumi

Lankalauantaina liukenimme kolmeksi päiväksi Vierumäelle.

Menomatkalla poikettiin kuitenkin Tampereella, vietiin appivanhemmille pääsiäistervehdys: pasha (jonka unohdin kuvata, mutta aikaslailla samanlainen kuin edellisen postauksen kotona nautiskeltu), tipu-sukat ja höyhenhuiska (joka sekin kuvattuna vain edellisessä...).

Anopille tipuset, koko 42 & Appiukolle perussukat, koko 44.
Langanmenekki 183 g.

Vierumäki on varsin liikunnallinen kohde: Mies ja Pupunen kävivät päivittäin kuntosalilla ja/tai uimassa. Itse könkkäsin paikasta toiseen kyynärsauvan kanssa, punttista ja kylpylää vältellen. Eli siis lähinnä vain hotellihuoneen ja kahvion/ ravintoloiden väliä tösselehtien. Pääsiäsipöperöt olivat kyllä maukkaita, muuten oli vähän tylsää.

No, paremman puutteessa sitten lueskelin ja pyöräytin muutamat sukkaset. Jumiuduin Anopin tipusten myötä matalavartiseen palmikkosomisteeseen. Tylsää tämäkin... Langanmenekki neljään sukkapariin 304 g, koko 37-39, Seiskaveikkaa. Jos näitä tekisi vain vihreän sävyissä, voisi saada aika kivan joulukuusen...

Olen jo kolmatta viikkoa sairauslomalla. Vasempaan polveen iski yllättäin niveltulehdus, vaikka en ole kaatuillut tai kompuroinut koko talven aikana! Työterveyslääkäri epäili jo nivelrikkoa, mutta röntgenkuvien mukaan kulumaa ei ole ikäni huomioiden normaalia enempää, sen sijaan polvessa on nestettä ja tulehdus jyllää. Kipu on kuin puukkoa polvilumpion sisällä pyörittelisi, ja se puukko ei totisesti ole tylsä! Muuten kotona koikkelehtiminen on todella tylsää...


perjantai 29. maaliskuuta 2024

Levollista Pääsiäistä!

 Kiva katko alkuvuoden uurastukseen,
PÄÄSIÄINEN!
.

Pashan tein,
oikein mainio pitkäperjantain aamiainen.
Ei kyllä maistunut lainkaan lakalta,
vaikka lakkahilloa seokseen aika reilusti mätinkin.
.

Muuten en isommin ole pääsiäistä laittanut.
Tipusukat otin puikoille.
.

Lumi hupenee ihan silmissä,
eilen lämpötila huiteli +12* tietämissä.
Saunan jälkeen tarkenee taas vilvoitella kuistilla,
ihanaa!
.

Tänään lekotellaan,
huomenna taas puuhastelun paikka...

Hyvää Pääsiäistä!


torstai 11. tammikuuta 2024

Luettua 2023

Kuva googgeloitu.

Eilen tilailin Adlibriksen pokkaritarjouksesta kasan uutta luettavaa, joten vanhaan tapaan kirjaankin taas edellisvuoden lukulistan muistiin...

Luettua 2023:

12/2023
Amy Suiter Clarke: Uhri, 11
Katrine Engberg: Lasisiivet
Ruth Ware: Lumimyrsky
Hjorth & Rosenfeldt: Vihan jäljet
11/2023
Elly Griffiths: Korppikuningas
Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla
Vera Vala: Italialainen peli
10/2023
Mohlin & Nyström: Viimeinen elämä
Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa
9/2023
Tim Weaver: Kadonneet jäljet
Shari Lapena: Vieras talossa
Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani
8/2023
Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja
Viveca Sten: Kaikessa hiljaisuudessa
Lars Kepler: Peilimies
Lars Kepler: Lazarus
7/2023
Håkan Nesser: Herra Roosin tarina
Clare Mackintosh: Minä näen sinut
Mari Jungstedt: Viimeisen lampun loisteessa
Tim Weaver: Poispyyhkäisty
6/2023
Håkan Nesser: Yksinäiset
Tina Frennstedt: Epäilys
Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema
5/2023
Anna Jansson: Viimeiset sydämenlyönnit
Anna Jansson: Katoavat jäljet
4/2023
Åsa Larsson: Musta polku
Åsa Larsson: Sudentaival
3/2023
Kristina Ohlsson: Korkein tarjous kuolemasta
2/2023
Alex Schulman: Polta nämä kirjeet
1/2023
Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt - oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat
Jonas Bonnier: Lahkomurhat


Rehellisyyden nimissä on todettava Miehen lukulistan olevan vähintäänkin epämääräisen monenkirjava! Mikä antoikin meikäläiselle täyden vapauden tilata hänellekin mitä kummallisimpia pokkareita uusiksi iltalukemistoiksi...

Miehiseen makuun:
12/2023
Tapani Bagge & Jari Eklund: Prosenttimies - Bikerin tarina
11/2023
Pekka Turunen: Kylmää rauhaa - Kekkonen, sotilastiedustelu ja Tsekkoslovakian miehitys
10/2023
James Patterson & Dolly Parton: Juokse Rose juokse
9/2023
Jari Korkki: Kyösti Kakkosen tie huipulle
Jussi Wahe: Väkivallan Virkamies - Murharyhmän tutkijan tositarinoita
8/2023
Toni Tuunainen & Gunnar von Sydow: Olin Ruotsin etsityin rikollinen
7/2023
Kimmo Miettinen: Irwin Goodman - Kansan taiteilija
Riikka Smolander-Slotte: Jari-Matti Latvala - Elämän erikoiskoe
6/2023
J.K. Tamminen: Malmin nainen - Mari Romanon tarina
4-5/2023
Pertti Mustonen (toim. Maarit Tyrkkö): Köyhä laulaja ja laulajan poika - Henry Theelin elämää duurissa ja mollissa
3/2023
Seppo Kääriäinen: Aidan toiselta puolelta
2/2023
Ji Seong-Ho: Pako jonka piti olla mahdoton - Kainalosauvojen varassa vapauteen Pohjois-Koreasta
Tiina Finn & Harri Hinkka: Pate Mustajärvi - Matkani varrelta
1/2023
Jussi Niinistö: Heimosotien historia 1918-1922

lauantai 30. joulukuuta 2023

MBA

Huh,
siinä se nyt viimein on, todiste kolmen vuoden puurtamisesta.

Nopeamminkin olisi tullut valmista, ellei Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä (380/2023) eli ns. TE-palvelut 2023 -uudistus olisi lykkääntynyt vuodella...

Heinäkuussa, kun kaikki muut olivat lomilla, tein lopputyöhön liittyvää kehittämissuunnitelmaa (erillinen yli 100-sivuinen dokumentti työnantajan käyttöön) työpaikalla - ihan luvan kanssa ja täydellä palkalla. Tämän vaiheen tuotoksesta kerroinkin jo edellisessä katastrofaalisessa postauksessani...

Varsinaisen opinnäytetyön (teoriaosuuden) kanssa valmista ei olisi tullut lainkaan, ellen syksyn aikana olisi muutamaankin otteeseen ("säästyneen" vuosilomani turvin) eristäytynyt muusta maailmasta!

Vuokrasin Ellivuoresta viikoksi studion, josta en poistunut kertaakaan (no, kävin sentään päivittäin parvekkeella venyttelemässä!). Aloitin lopputyön työstön heti herättyäni, hirmuisessa hurmoksessa paukuttelin sormet tanassa aina puolilleöin asti. Välttämättä en huomannut edes pukeutua, mutta lyötyäni läppärinkannen kiinni muistin viimein syödä (jääkaapin olin pakannut täyteen valmisaterioita) ja käydä suihkussa...

Vahingosta viisastuneena vietin vähän myöhemmin viikon Imatralla, kävin päivittäin hotelliaamiaisella ja päivällisellä, mikä pakotti ainakin pukeutumaan. EI HYVÄ, homma ei edennyt lainkaan samaan tahtiin! Imatralla oli myös jatkuvasti verkko-ongelmia, mikä sai tällaisen lyhythermoisen henkilön hulluuden partaalle.

Paluu Ellivuoren rauhaan valmisaterioiden voimalla - ja valmista tuli!! Viikon aikana oli satanut ensilumen. Auton päällä oli metri lunta ja alla (onneksi!) uudet Hakkapeliitat - mutta ei nastoista ollut mitään apua, kun renkaat olivat jäätyneet kiinni maahan! Hotellissa oli joku isompi tapahtuma ja hätyytin kokousvieraat tauollaan tuuppaamaan autoni irti, että pääsin kotimatkalle. Että kiitosta vaan, te urheat nuoret miehet!!

Irtisanouduin työstäni.

Siis siitä vakinaisesta, josta olen ollut kolmen vuoden virkavapaalla. En kuitenkaan ole työtön, jatkan nykyisen työnantajan eli opinnäytetyön toimeksiantajan hommissa. Vuoden määräaikaisella sopparilla. Tavoitteena viedä tekemäni kehittämissuunnitelma käytäntöön.

Oliko järkevää?? Toivon niin...

Ei kun uusiin tuuliin! Toivottavasti aikaa jää taas bloggaamisellekin! 👍

Kaikille lukijoilleni

ILOA JA ONNEA VUODELLE 2024!!

keskiviikko 18. lokakuuta 2023

Katastrofi

Sorry,
vieläkin Mäntyharjun tilkut postaamatta! Mutta en vaan millään saa kelvollisia kuvia puhelimellani. Löysin muuten kamerani - luulin (jo monta kesää sitten) harakan vieneen sen pihalta.

Ei ollut. Löysin sen sivuvintistä. Verhokangaslaatikosta. Todistettavasti olen jotain suunnitellut - mutten tehnyt mitään, moneen kesään. Nyt kamera on työpaikalla. En vaan koskaan muista napata sitä mukaani töistä lähtiessä.

Verhoista viis, sen sijaan opinnäytetyöni on edistynyt. Mutta ei ole vielä ihan valmis. Mutta niin valmis, että sain jo esitellä hengentuotoksiani toimeksiantajaorganisaation hallituksen strategiapäivillä. Oli kyllä hilkulla, että jäi esittelemättä...

Oli siis sovittu päivämäärä, kellonlyömä ja paikka, jonne ilmaannun presentaationi kera. SUURENA PÄIVÄNÄ heräsin anivarhain, kävin suihkussa, pukeuduin asianmukaisesti ja lähdin viemään Koiraa aamulenkille. Palattuani laittaisin vielä hiukset ja vähän meikkaankin - tai niin ainakin suunnittelin.

Pupunen oli lenkillä ollessani lähtenyt koulutielle ja tietty lukinnut ulko-oven. Palattuani totean, että sekä puhelin että avaimet ovat lukitun oven väärällä puolella. Eikä vara-avainta jemmassa, koska lukot oli uuri muutamaa päivää aiemmin (Pupusen hukattua avaimensa) sarjoitettu uudestaan ja ylimääräiset avaimet tehdastoimitetaan vasta jälkeenpäin.

Seisoin koiran kanssa aamutossuissani tukka suihkumärkänä ja naama laikullisena oven takana ja ulvoin raivosta! Mies oli töissä 40 km päässä, Pupunen menossa fillarilla kohti liikuntatuntien suunnistuslähtöpistettä. Läppäri ja siten myös strategiapäivän esitysmatsku sisällä, samoin printatut dokumentit (9 kpl), autonavaimet ja se puhelin, jolla voisi edes ilmoittaa myöhästyvänsä… 

Katastrofi, sanalla sanoen.

No, ei auttanut kuin panna toimeksi! Leimauduin ehkä kylähulluksi juoksemalla pitkin kylänraittia takki auki, vaatteet kurassa (lensin rähmälleni, kun oikaisin pöheikön läpi), Hush puppies -tohvelit täynnä kuivaa heinää (samasta syystä kuin edellinen), koira flexissä perässä roikkuen ja karjuessani lapsipolon nimeä niin paljon kuin kitusista irti lähti. Pysäytin pyöräilijän ja lähes PAKOTIN ajamaan suunnistusrastien kokoontumispaikkalle ja vaatimaan, että Pupunen lähtee välittömästi kotiin. Ei auttanut, että rouvalla oli kiire töihin ja olivat työporukalla lähdössä jonnekin bussilla… Olin kontillani kadulla, läähätin ja sanoin, että koko elämä riippuu nyt siitä, että saan mukulalta avaimet. Ilmeisesti tämä tehosi, koska kun olin juossut taas jonkin matkaa, pyöräilijä palasi ja sanoi, ettei löytänyt Pupusta, mutta oli pyytänyt luokkakavereita välittämään tiedon. Toivottavasti muistin edes kiittää, kun jatkoin matkaa juosten ja karjuen…

Kun olin päässyt suurinpiirtein matkan puoliväliin (lakkaamatta karjuen), Pupunen tulee pyörällä vastaan ja ihmettelee, mitä nyt. Enpä isommin selittänyt, tempaisin fillarin alta ja avaimet kaulasta ja lähdin vähän liian pienellä runkopyörällä runksuttamaan täyttä vauhtia kotia kohti, koira rinnalla pinkoen. Onneksi ne tohveleissa lepattavat puolimetriset heinät eivät menneet ketjuihin tai pinnojen väliin (huomasin ne vasta kotipihassa).

Eipä ole kyllä sellaista aamulenkkiä koira koskaan kanssani tehnyt!

Sisälle päästyäni oksensin, kuten kaikki pitkänmatkan huippu-urheilijat maaliviivan ylitettyään. Tukkaa vähän föönäsin, pesin hampaat ja vaihdoin puhtaan tunikan. Nilkkojen kurarannut pyyhkäisin tiskirätillä, umpikuraiset sukat vaihdoin. Kengät jalkaan, autolle pyyhältäessäni laitoin juoksuvauhdissa pomolle viestiä, että myöhästyn. Talla pohjassa 60 km matka, en ehtinyt seurata räpsyivätkö peltipoliisit. Perille päästyäni huomasin, että trikootkin olivat ihan kurassa. Enpä ehtinyt meikata enkä laittaa kynsilakkaa, kuten olin suunnitellut, tai käyttää suoristusrautaa. Kosteusvoidekin oli jäänyt, kun naamaa niin kiristeli. Ja varvasta särki, ehkä se oli murtunut.

En siis ollut ihan edustavimmillani hallituksen edessä. Myöhästyin melkein puoli tuntia, olin edelleen hengästynyt ja muutenkin hyvin luonnontilainen kuraroiskeineen kaikkineen.

Esitys meni hyvin. Paitsi että juoksulenkki oli kiihdyttänyt aineenvaihduntaa siinä määrin, että oli pakko käydä pissalla kesken kaiken. Mutta muuten meni siis hyvin, sain innostunutta palautetta.

Kotiin palatessa varvasta särki edelleen. Ja rintakehää, keuhkoni ja sydämeni eivät ole tottuneet ponnistelemaan, kun ainoa liikunnallinen virike on viikoittainen Muumi-jumppa. Illalla totesin, että vasemman takajalan ukkovarvas on aivan musta. Mieheltä en saanut myötätuntoa, nauroi pirulainen.

Leena, jos satut lukemaan tämän, tahdon esittää mitä suurimmat KIITOKSENI! Ilman uhrautuvaa apuasi Pupunen olisi ehtinyt kadota metsään kompassineula villinä pyörien ja esitykseni olisi jäänyt pitämättä. Toivottavasti ehdit työporukan mukaan bussiin! KIITOS!