Lukijat

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Pyykkipiinaa

Joskus maininnutkin, että RRRRRRAKASTAN pyykkäystä (kurkkaa vaikka täältä). 
Ehkä olin  menneessä elämässäni pyykkäri??

Aina löytyy koneellinen pyykkiä mieltä rauhoittamaan, sielua puhdistamaan. Kone laulaa lähes joka ehtoo, parhaina kolmestikin. Vaan 13 vuoden jälkeen pesukone väsähti. Heitti pesuvedet nurkkaan, niin sanoakseni. Luottoystäväni pyöritti siis noin 5000 koneellista pyykkiä.

Kiitos kelpo kuomaseni, loistosuoritus!

Siis pesukonekauppaan. 

Olin ihan pyörällä päästäni, niin oli loistokkaita lavamaatteja tyrkyllä! Ökö- ja ÖköMixInvertereitä, ProSense-tekniikkaa, SensoCare-teknologiaa, EcoSilenceDrive-moottoreita, VarioPerfect-toimintoja, AllergiaPlus-ohjelmia, SoftSteam ja DiamondDrum-pesurumpuja, Outdoor-erikoisohjelmia, WoolmarkGreen-sertifikaatteja. Suihkupesu kuulosti melkein järkeenkäyvältä, mitä sitten tarkoittikaan...

Haloo!! Miten olisi sellaiset termit kuin valko-, kirjo- ja hienopyykki, linkouksella tai ilman??

No, toiveideni mukainen mylly löytyi. Tehtiin kaupat, sovittiin vanhan pois viennistä ja uuden toimituksesta. Kaksi viikkoa siihen menisi, kone tulisi suoraan Ruotsin tehtaalta.

Hiukan siis ihmettelin, kun masiina tuotiinkin jo muutaman päivän kuluttua, mutta eipä se tietenkään haitannutkaan. Mies purki koneen paketista, kytki ja kehotti kovaan käyttöön - vaimolle viihde-elektroniikkaa!

Olin jo lykkäämässä ekaa satsia rumpuun kun tajusin: EN MINÄ TÄLLAISTA KONETTA VALINNUT!!! Äkkiä tarkastamaan asiaa: sekä kauppakirjassa että kassakuitissa oli väärä tyyppimerkintä, hinta kuitenkin sama kuin tingittyyn hintaan ostamassamme koneessa.

Alkoi jo kiukkukäyrä kohota, olin ihan varma ettei asiaa saada korjattua. Liikkeen verkkosivuilla hinta oli 200 euroa kalliimpi - kaikkihan kuvittelevat, että MINÄ koitan vedättää, vaihtaa halvemman koneen paremmin varusteltuun.

Aamulla keräsin koiran ja kersan kotturaan ja pöhäytin pesukonekauppaan. Toista tuntia odottelin oikean myyjän työvuoron alkamista - en edes yrittänyt selittää asiaa kenellekään muulle. Eikä se nuorukainenkaan, jonka kanssa kaupat hierottiin, muistanut koko tapahtumaa. Käytiin painelemassa oikean koneen nappuloita, johan alkoi muistua mieleen, kun kertasin omia pyykkäystarpeitani.

Uusi kone luvattiin toimittaa kolmen viikon päästä. Toistaiseksi olen vielä toiveikas, että niin myös tapahtuu. Pikkuisen kyllä epäilyttää, mitään uusia papereita kun ei tulostettu... Ettei nyt sittenkin MINUA vedätetty - varsinkin kun annettiin lupa, että voimme pyykätä nykyisellä uuden toimitukseen asti.

 Kylläpä jännittää!
.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ruuhkavuosissa?

En ole koskaan oikein käsittänyt ruuhkavuosi-termiä. Elämä on elämistä varten, ei kai siitä nyt mitään aikakausi- tai elämänvaiheongelmaa pidä kehitellä?

Pikkuhiljaa on mieleen hiipinyt epäilys, olisiko tämä nyt kuitenkin sitten sitä...? Pää ei oikein enää pysy perässä. Teen ja touhotan, mutten enää tiedä, muista, käsitä, ymmärrä - varsinkaan muista - mitä teen ja miksi ja koska ja kuinka ja missä ja miten. Joskus ehkä jotain teinkin, tai ainakin suunnittelin tekeväni. Tai sitten unohdin sen suunnittelunkin.

Töissä on kivaa ja innostavaa ja vastuullista ja kiirettä. Varsinkin kiirettä. Tavoitteet on aika kovat. Toimillani pitäisi säästää 330.000 € veroeuroja tämän vuoden aikana edellisvuoden toteumasta (37% säästötavoite). Tavoitteista johtuen työni sisältö ei ole nyt sitä, mihin minut palkattiin. Olenko pahoillani? Kyllä ja en, numeeriset tavoitteet motivoivat, vaikka "oikea työni" olisi myös kiehtovaa.

Appiukko tuuraa keskiviikkoaamuisin, kaikkina muina aamuina vien Pupusen autolla kouluun. Haen iltapäivällä ip-kerhosta, noutamassa pitää olla ennen klo 16. Työaikani päättyy klo 16:15. Miehen työaika päättyy aina klo 17. Käyn viikonlopuisin töissä tekemässä puuttuvat tunnit takaisin, ja vähän enemmänkin. Mielelläni, silloin on työrauhaa!

Pupunen harrastaa, ensisijaisesti musiikkia, minuuttiaikataululla. Myös fudista. Tanssin älysimme lopettaa. Fudista olisi kahdesti viikossa, mutta suosiolla olemme jättäneet keskiviikon harkat väliin, viikonloppupotkiminen riittää. Riittää meille, ei ehkä seuralle. No, turnauksiin en kyllä ehtisikään, vanhemmat kun huolehtivat itse kuljetukset. Viikollakin, eikä ihan naapuripitäjiin kuitenkaan. Tapahtumiin pitäisi leipoa, osallistua talkoisiin. Hirvipiirakkaa teen, mutta se riittäköön. Täydet kausimaksut ja puolikas harjoitusaika, eiköhän se korvaa talkoilua riittämiin? Silti on vähän huono omatunto.

Kevät on kiireistä aikaa, esityksiä ja harjoituksia. Koulukuoron Pupunen hoitaa itsenäisesti ip-tätien muistuttaessa asiassa, minun kontolleni jäävät musiikin teoria, pianotunnit, lyömäsoitinpaja, Musiikkiopiston kuoro, siis kuljetukset. Torstaisin syömme aina Papachin pizzaa, family vegetarian. Muuten ei syötäisi ollenkaan. Tällä viikolla unohdin Pupusen kenraaliharjoitukset. Huomenna on konsertti...
 
Koitan itsekin harrastaa. Syksyllä ilmoittauduin neljälle Opiston lyhytkurssille. Puutarhakurssia lukuunottamatta - josta tuli muistutus tekstarina edellisiltana - olen muistanut muut vasta kurssityytyväisyyskyselyn tultua. Laskut olen hoidellut vähin äänin, muistamattomuuttani erityisemmin mainostamatta. Mieluummin olisin lattanut nekin rahat lomareissutilille...

Kotona yläkerran vessaremppa on valmis, melkein. Alkuvuodesta tehtiin viemärisaneeraus, olikin vähän ennakoitua isompi ja monimutkaisempi projekti. Saneerauksen piti kestää 3 päivää, suihkuun ja vessaan ei päässyt puoleentoista viikkoon. Paikalle piti kutsua myös imuauto. Bonuksena imuauto kolaroi Appiukon auton kanssa - kummassakaan ei tosin ollut kuskia. Jo tehty vessaremppakin meni osin uusiksi. (Ja siinä sitä vasta aikaa menikin, neliömetrin kokoista koppia rempattiin VUOSI! Raportoin siitä joskus myöhemmin.)

Nyt on työn alla alakerran wc. Olen jo henkisesti varautunut venyvään ja paukkuvaan aikatauluun. Maalaria ei nimittäin ole näkynyt nyt muutamaan viikkoon. Laattalaatikot, maalipurkit ja teollisuusimuri odottavat eteisessä tientukkoina.

Mies suunnittelee olohuoneen uudistusta kesäksi. En kommentoi.

Emme yleensä sairastele, Miehen kohdalla voisi jopa sanoa, että ei koskaan sairastele. Ei päde enää. Keväänkorvan olimme oikeassa tautikierteessä, yksi toisensa jälkeen influenssassa, ensin Pupunen, sitten minä ja viimein Mies. Heti perään iski mahataudin käänteisessä järjestyksessä. Terveempinä hetkinä kuljettelin Äitiä 60 km päähän, Isä makasi kolmisen viikkoa sairaalapedissä, osan aikaa tosin eristyksessä osastolla riehuvan Noron vuoksi.

Huoli vanhemmista, satanen on lähempänä kuin menneet viisikymppiset. Koitan saada ymmärtämään, että asunnonvaihtoa pitäisi suunnitella nyt, kun siihen vielä itse pystyy ja kykenee. Sitten kun on pakko, ei enää omaa mielipidettä kysellä - muut tekevät päätökset heidän puolestaan. Omaishoitajan statusta ehdotin äidille haettavaksi jo muutama vuosi sitten. Nyt ollaan siinäkin asiassa pakkoraossa, mutta kaupunki etenee asiassa hitaan sorttisesti, sovittua tapaamista on jo kahdesti siirretty. Peruutukset pistävät oman pariksi kuukaudeksi eteenpäin bookatun kalenterini aina uuteen järjestykseen, että ehtisin mukaan tapaamiseen. Äiti on väsynyt.

Eikä tässä enää itsekään niin nuoria olla, kerran jo tilasin aamuvarhaisella ambulanssin tarkistamaan tilanteen. Rintaa puristi ja kuvotti. Ei akuuttia sydäriä. Työterveydestä sain nitrosuihkereseptin saatesanoin: "Jos auttaa, on sydänperäistä. Jos ei auta, niin sitten varmaan jotain muuta." No, kävin sittemmin kardiologilla, olen kuulemma elämäni kunnossa.

Siltikin olen väsynyt. Paljon. Lihonut. Paljon. Ärtynyt. Paljon. Muisti pätkii. Taukoamatta. Aamut käynnistyvät c-vitamiiniporetableteilla ja sakealla sumpilla. Magnesiumia ja kalanmaksaöljykapseleita. Illalla pitkävaikutteista melatoniinia, sillä nukkuu kaksi tuntia pidempään kuin ilman, ainakin klo 04-05 asti. Tämän viikon olin koulutuksessa. Matkakassissa oli kaikkea kivaa ajanvietettä vapaahetkiin, mutta illat makasin hotellivuoteessa ketarat ojossa kuin näivettynyt sammakko. 

Haluaisin opiskella, työn ohessa. Onneksi järki sanoo, että nyt ei ole sen aika. Vielä. En silti malta olla tutkimatta eri mahdollisuuksia, opinahjoja, opintopolkuja. Josko syksyllä...?

Toivon, että lisääntyvä aurinko saa piristymään. Pari edellistä kesää on työpaikanvaihdoksista johtuen mennyt aika vähäisillä lomilla ja ne lyhyet lomat ovat olleet täyteen ohjelmoituja. Tuleva suvi löysin rantein?

Pihan perälle nousseet sinivuokkoset piristävät! Viimeinkin talvi on väistymässä!! Saisinko loputonta auringonpaistetta lomaan asti, kiitos!

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Suklaanruskea (673) avunpyyntö

Kuvittelin olevani kovinkin näppärä...
Ajattelin pidentää Mökkimuoria muutamalla lappurivillä,
päiväpeitteeksi Pupusen leikkihuoneen pedille.

Neljätoista uutta lappusta,
purin Mökkimuorin reunan ja tein langasta lappusiin yhtenäiset reunat.
 Sen pidemmälle lanka ei sitten riitänytkään,
samaa väriä kun olisi pitänyt käyttää yhteenvirkkaukseenkin...
Uudesta reunasta nyt puhumattakaan.

Eikä löydy suklaanruskeaa (673) Seiskaveikkaa enää niin mistään!
Vastahan se palasi tauon jälkeen valikoimiin, vaan poistui ilmeisesti yhtä pikaisesti.

Ei kellään olisi myydä kerää tai muutamaa omista jemmoista??

Jos sattuisi joltakulta löytymään, ja olisit vielä maksua vastaan valmis luopumaankin,
laitathan tekstiviestin, kiitos!!
040 548 7948

Nöyränä pyytää
satunNainen Paula

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Tikulla silmään!

"Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään!" ,
sanoo vanha kansa.

Löytyipä loppuvuodelta sukkaisa postaus,
jäänyt julkaisematta kun osa kuvista on mystisesti kadonnut....

Lokakuussa sytosukkia TAYSiin.

Adlibris Sockia yhdistettynä Seiskan viininpunaan.
The 70s, New England, Twilight.
Koot ~ 37-40.

Adlibris Socki, kantapäät Seiskaveikkaa.
Hardangervidda, Lemmenjoki, Sarek.
Koot ~ 37-40.

Nämä menivät appivanhemmille.
Seiskaa ja Adlibris Sockia, ei sen takempaa muistikuvaa...
Koot 44/45 ja 41/42.

* * * * *

Marraskuu oli niukkakin niukempi:

Pupunen antoi sukat kaverilleen, yksi kerrallaan...
Sen verran oli ohjelmaa, etten ehtinyt täyttä paria synttäreille valmiiksi.
Yksiväristä ja kirjavaa Seiskaa & Adlibris Socki Meadow Creek.
Koko 34/35.

Hii-haa, mitähän mahdoin tehdä, kun kässyt olivat tauolla...?

* * * * *

Joulukuussa
oli jo kontintäytteet mielessä.
Kamerakin hajosi parhaaksi, en osannut poistaa Pupusen Nikonin kehyksiä...

Äidin tilaus:
Novitan pinkkin kantapäähän yhdistetty
Adlibris Popsicle Pink ja punakirjavaa Jannea.
 Miehille, kantapäät ja varrensuut Seiskaveikkaa.
Sinisissä sävyinä Adlibris Socki Ocean & Caribbean blue
Vihertävissä Adlibris Socki Deep Forest & Seiskan vihreä Raita.  


Kummipoika ja pikkuveli valitsivat itse toivevärit.
 Seiskan Raitaa (koko 34) ja reilu vihreä (koko 30), vaikka petroolilta kuvassa näyttääkin.

Pupusen opelle ja iltapäiväkerhotädeille piirakoita.

Tein myös joulupakettiin sukkaparit
Siskontytöille
(Novitan Eero ja Adlibris Socki Rose garden)
ja
Veljelle
(ööö, jotain, tykkäsin väristä).

Nyt ei hajonnut  kamera, vaan muistikortti!
Onnistuin jotenkin irroittamaan SD:n lukitusnipsukan
ja eihän sitä korttia enää pysty lukemaan.
Vai tietääkö joku jonkun vinkin, millä kuvat voisi vielä pelastaa?

 Joulunpyhinä...

... vuoden viimeiset jämäsukat, ihan itselleni tein.

* * * * *

Pitkänpitkä itsenäisyyspäivän joulukorttitalkooperinne katkesi,
kun koko talkooporukalla oli reissua ja muuta touhua.
Yksin nykertäessäni en päässyt samaan tunnelmaan...

Lokakuun langanmenekki 716 g.
Marraskuulle kirjataan 80 g.
Joulukuun langanmenekki 1186 g.
 .