Historian havinaa

Neljäs lomapäivä: sataa! SATAA! Ei lomalla kuulu sataa, vaan auringon paistaa, västäräkkien sirkuttaa, kukkien kasvaa kohisten, perhosten ja keijukaisten lyödä leikkiä ilmassa. Kuka haluaa pilata lomani???

Oivallinen hetki vanhojen muisteluun...

 

Tästä kaikki alkoi.

Tai oikeammin tästä!

Kiipesin selkään ja sillä siunaamalla tiesin: menopeli on saatava!

Eipä aikaakaan, kun (sittemmin ex-)avokas osti Kawasaki GPz 550:n, rekkarinkin vielä muistan, HC-360. Mutta Kawasaki oli tylsän värinen, ei sopinut edes sisutuksen sävyihin (siihen maailman aikaan kirkkaanpunaista nahkaa, mustaa puuta ja kromia, yäääh).

Vaihtaaahan moinen väritön yksilö piti, paremmin trimmaavaan! Yamaha FZ 750, rekkari HJ-217. Ihan itse ostin, suoraan tehtaan paketista, toki ex:n Kawa meni vaihdossa (ja pyörä rekisteröitiin ex:n nimiin) - eihän minulla ollut edes ajokorttia!!

Tietysti hankittiin myös muut varusteet sisustukseen sopiviksi: samanlaiset nahkahaalarit mittatilauksena (MP-asu) molemmille, ajohanskat ja ajosaappaat. Muistan sen sadeilmojen shown: nahkapuvun päälle vedettiin Haltin sadehaalari, -saapassuojat ja -sadehanskat. Viimeistään 50 km päässä aurinko porotti, tien sivuun, sadevehkeet pois. Noin seuraavan 50 km kuluttua saderintama saavutti, jälleen tien sivuun ja suojavarustus päälle. Ja tätä yleensä koko matkan ajan... Nykypyöräilijät saavat kiittää taivasta Gore-Texistä - tai ainakin W.L. Gore & Associates -yhtiötä!

Pari suvea ehdimme ajella, sitten hankittiin koira. Koiran vuoksi pyörä vaihdettin autoon (sekin oli punainen, Peugeot 205, rekkaria en muista...). Ja kohta erottiin. Jostain kumman syystä auto jäi ex:lle, minulle jäi koira, mp- & autolaina ja melkoisen sohlo polkupyörä. Reilua, eikö totta?

Ajokortin hankin vasta 5½ vuotta sitten - enää mp-korttia ei tullut automaattisesti mukaan. Mutta tällä iällä ja näillä kilo(metre)illa mopo on meikäläiselle oikein oiva menopeli. Ja värikin on oikea (vaikkakin sisustukseen sopimaton)! :o)

VAUHDIKASTA VIIKONLOPPUA!