Lukijat

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Mikään ei muutu??

 Kevät etenee hyvää kyytiä! 

Teen parhaani avittaakseni asiaa! Ja samalla tunnen itseni hiekkalaatikkoikäiseksi hyppiessäni tasajalkaa riitteen peittämissä lammikoissa ja jääkökköjen päällä, potkiskellessani lunta laajemmalle. Sula, sula, sula!! Joka päivä, monta kertaa.

(Mahtavatko ikkunoissaan kurkkivat naapurit arvioida meitsin kehityksen samalle tasolle...??)
  
"Mikään ei ole siis muuttunut", totesi Äiti.

Muisteli sitten, miten aina kauppareissuilla kiisin punakeltaraitaisessa villahaalarissani kuralätäköltä toiselle ja hypin ne pienillä punaisilla saappaillani kuiviksi.

Valitettavasti raitahaalarista ei ole kuvia, se oli Äidin neuloma.

Enkä mitään siivonnut, eilinen shopattiin Äidin kanssa kevätgarderobia. Samalla reissulla tuli ikuistettua Isän ja Äidin lappeenreunuksien puikkopitsit.

KEVÄT!!

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Krääsähylly

Juu, kuten sanottu, Miehen toiveesta siivoiltiin viime viikonloppuna (jatkuu tänäkin viikonloppuna, mutta Miehen työvuorojen vuoksi saan puurtaa yksinäni).

Siivoilu on kiertoilmaus sille, että Mies haluaisi käytellä jotain päristintä. Ja koska nietoksista johtuen metelintuottamisen mahdollisuudet rajoittuvat ensisijaisesti sisätiloihin, on välineistökin vähissä. Lähinnä akku- tai iskuporakone. Ruuvivääntimestä lähtee niin onneton surahdus, että sen voi jättää huomiotta (ja eukkohan käyttelee sitä ihan omatoimisestikin...)
Ihan melkein tätä silmällä pitäen olin säilönyt sivuvintissä valmiiksi kokoamaani Ikean Stenstorp-lautashyllykköä!! Tietäen, että Mies inhoaa Ikean "läpiporattavia" (kts. ruuvireiät) rimpuloita, en ollut aktiivisesti ehdotellut kiinnityspuuhiin ryhtymistä. Jossain vaiheessa Miehen sähkösuristelutarve kasvaa kuitenkin niin suureksi, ettei jaksa valittaa moisesta. Murahtikin vain "Taasko NÄITÄ?".

Joops, niitä! Kaksi työpöydän laatikkoa on valjastettu saumurilankojen säilytykseen, olin suunnitellut lautashyllykköä niille. Suunnitelma oli huono! Kartiot näyttivät IHAN hirveiltä hyllyssä ja tuskin olisivat siellä putoilematta pysyneetkään. Olisi ehkä kannattanut ottaa muutama malliksi mukaan shoppailureissulle...

Piti siis kehitellä muuta roinaa hyllyillä säilöttäväksi. Mikä olikin yllättävän vaikeaa, hyllyt ovat onnettoman kapeat (niin, vissiinkin lautasen syvyiset...). Ja käsityökirjat olivat liian korkeita tankohyllylle.

Lisäharmikseni vielä totesin, ettei hyllykön kivoja koukkuja voi hyödyntää, kun takana on magneettilistat - joita ei voi (jää karmeat reiät) eikä kannata (erittäin käytännölliset ompelukoneen läheisyydessä!) poistaa. Ja koukkujen vuoksi koko rimpulan hankin!!

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAKKI!! Tavaroita edestakaisin siirrellessäni olin laittanut Opiston kurssilla tekemäni reliefin tuolille odottelemaan. Tottahan toki sitten hyllyn krääsävalikoimaa pohtiessani lässäytin ahterini tuolille - ja katkaisin tekeleeltä kaulan... Arvaa harmittaako??

Alunperin olin suunnitellut lautashyllyn paikkaa ikkunan vasemmalle puolen, mutta Mies kieltäytyi kiinnittämästä - seinän sisällä kulkee sähköjohtoja juurikin näillä kohdin. Singer-lätkän sentään suostui laittamaan, sille kun riittivät pienet nupit.

Alapuolelle väriin passaava vanha lokerikko ja niin saumurikin löysi viimein paikkansa. Silloin kun ei ole käytössä. Eikä tosiaankaan turhan usein ole...

Singer-peltitaulu on vuosien takainen löytö Huuto.netistä, se oli PAKKO saada - eikä silloin ollut vielä tietoakaan mistään ompeluhuoneesta. Nallet eivät kuulu asiaan kuin turvallisuutta tuovina seuramiehinä. Magneetit ovat 16 vuodessa (muisto ekalta Oxford-reissulta) niin väsähtäneet, että eivät pysy enää edestakaisin heilahtelevassa jääkaapinovessa, mutta tässä ässä-mutkalla jaksavat vielä istuskella. Ikämiehet.

Vihreä lokerikko oli aiemmin tässä naulakon alla. Nyt siinä on Ikean Antonius-rullakko, jossa säilyttelen keskeneräisiä käsitöitä. Tai, no, ainakin osaa niistä. Hmmm, aika pientä osaa. Tason päällä Clas Ohlsonin lokerikoissa on nappi- ja helmivalikoimani. Juu-u, kaikki mahtuu näihin kahteen (ja sitä on jopa itsenikin melkein vaikea uskoa...)!

Lokerikot eivät sattumoisin mahtuneet enää viereiseen kaappiin, kun tungin sinne viimeisimmät askartelutarvikehankinnat...

Varjostimia odottaville lampunjaloille olisi uusi säilytyspaikka luvassa, kunhan vaan keksin, mitä teen jokunen viikko sitten hankitulle lokerikolle... Ja tähän askartelukaapin päälle tulee nukkekoti. Sitten joskus. Ehkä. Mahdollisesti. Voi kyllä olla, että kaapin päällinen on liian kapea. Ja todennäköisesti onkin. Mutta VOISI tulla, jos mahtuisi...

Kaapin päältä kässykirjat siirtyivät kankaidenleikkauspöydälle.

Samalla tuli pikkuisen siivoiltua paikkoja muutenkin.

Karnaluksista ostin  edellisreissulla isot muoviset lankarullien säilytyslokerot. Eivät näy nyt tässä kovin hyvin, mutta ovat tosi mieleiset! Ei varmaan kauhean perusteltu ostos kotikäyttöön, mutta mielessä kangastelikin jo Päivölän tilkkuleirit...

Taas on vähän siistinpää, kiitos Miehen patistelun!

Ja nyt taitaa hetken siistinä pysyäkin!
Tuskin kovin paljoa ehdin ennen projektin päättymistä puuhailemaan.  
 Tai mistäs sen vielä tietää...

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Yllätyspaketti

Mies soitteli viikolla opiskelijaboxiin, kertoi hakeneensa postista meitsille osoitetun isokokoisen kirjeen, kun sellaisesta oli ilmoitus tullut. Ajattelin unohtaneeni taas perua kuukaudenkirjan - yhden tosin ihan tarkoituksellakin, vaikutti kiinnostavalta, mutta sen ei kai pitänyt olla kovin iso. Ja sitten unohdin asian, niin kuin yleensä monta muutakin asiaa.

Eilen tulla paarustin bussilta kotiin, umpiväsyneenä. Päikkärit ei sovi meikäläiselle, en oikein toivu niistä - ja olin taas nukahtanut bussiin suu auki. Vähältä piti, etten joutunut uudelle kierrokselle, heräsin lähtölaiturissa, kun bussiin pakkasi jo uutta väkeä. Onneksi, Miehen työvuoron vuoksi oli kiire pissattamaan koiria.

Niin, rahjustin siis kotiin, läpikotaisin uupuneena. Koirat pihalle ja sen jälkeen hetki koirapainia sohvalla - rapsuttelua, kuopsuttelua, olkavarsien hierontaa (tekee niin gutaa, että on pakko näykkiä hierojan rystysiä), ärinää, puhinaa, venyttelyä, kuperkeikkoja, hännänheilutusta, koirapusuja ja kikatusta, päällepäätteeksi pari koirankeksiä, koirille. Piristyin ihan pikkuisen.

Laahustin keittiöön, Mies oli kasannut viikon postit pöydälle odottamaan. Ja siellä se oli, isokokoinen kirje. Tai paketti oikeastaan, Finlaysonin Tintit -boxissa. Mitä ihmettä?? Ei paketti ainakaan kirjakerhosta ole!!

Ei ollut, ei!! Oli sukat! KAHDET SUKAT! Sedän Vaimo Pohjanmaalta yllätti täydellisesti!!! Väsymys oli kuin pois pyyhkäisty!! Heti oli päästävä sovittelemaan! TÄYDELLISET!

Lähetin Sedän Vaimolle Karnaluksin tuliaisina ruusupuisia sukkapuikkoja - ja nyt sain paluupostissa "sukkapuikkokokeiluja". Ketun väriset ovat kokoa 38-40, nutrian sävyiset 41-43. Ihan näin en ollut asiaa tarkoittanut... Mutta olen ilahtunut ja ikikiitollinen!!

Malli on Sedän Vaimon oma, Seiskaveikasta. UPEAT, ja väriyhdistelmät todella onnistuneet! Ovat kuulemma saapassukkia, mutta en kyllä raaski saappaanvarteen näitä piilottaa!!

Isot KIITOKSET!!

RAUHOITTAVAA
PÄÄSIÄISEN AIKAA!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Jousi

Mies soitti eilen. Sanoi lempeimmällä äänellään:

Lauantaina käytiin kypäräkaupoilla, jonka jälkeen Mies heitti meitsin kupparille. Matkalla totesin, että hiukopala saattaisi tehdä terää ennen suoneniskentää - mutta koska löysää oli vain jokunen minuutti, kehotin Miestä kurvaamaan matkanvarren Siwalle.

Kipaisin pikaiset kolmioleivät, jotka mussutimme parkkipaikalla cokista ryystäen. Yht'äkkiä kuului kammottava pamaus, kuin aseen laukaus. Sanoin äänen kuuluneen repsikan puolelta, Mies kiersi auton, ei todennut mitään kummempaa ja lähdimme liikenteeseen.


... sanoi Mies.

Oli käynyt katsastuksessa, oikea etujousi poikki. Olisi kuulemma kohtuullista, jos minä maksaisin huollon, kun olen leivälläni onnettomuuden aiheuttanutkin...

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Mukuloita

Perunanarsisseja lähdin hankkimaan, mutta ekassa kaupassa olivat turhan tyyriitä, toisesta ei löytynyt ensinkään ja kolmas kauppasi nahistuneita. Korvikkeeksi löytyi kuitenkin valkeita helmililjoja (Muscari), mikä oli vähintään yhtä hyvä valinta, ellei jopa parempi! Istutan ne syksymmällä pihaan tulevien keväiden piristykseksi, pottunarsissuksiahan siellä onkin jo menneiden pääsiäisten jäljiltä.

Ensi hätään piristävät "kodinhoitihuoneen" akkunalla.

Keltaisia kukkia en osta koskaan, en ikinä!!

Tai niin ainakin OLIN päättänyt. Mutta pöyristyttävän edulliset têtê-á-têtê -narsissit saivat pyörtämään pyhän päätöksen. Minkäs sille luonteelleen mahtaa, halvalla kun saa...

Kyllä nämä yhden pääsiäisenseudun kuistille kelpaavat!! Mukulat annan Äidille tai Appiukolle, kumpi vaan huolii. Pihaan näitä en sentään halua, olivat miten edullisia hyvänsä.

Linnunpöntön löysin viikonloppuna kotikontujen kirpparilta, uusi ja käyttämätön. Ei ole pelkoa, että tänne yksikään lintu muuttaisi - terroristivariksille liian pieni ja muita siivekkäitä pihassa ei käykään. Pihan somisteena kuitenkin ihan kelvollinen. Paitsi että en tykkää väristä. Mutta kun oli niin halpa...

Kummasti valon määrän lisääntyessä mieli kääntyy taas pihapuuhiin. Vaikka jo valmiiksi ahdistaakin, että olen koko alkukesän opiskelijaboxissa, enkä ehdi tehdä kotipihassa takuulla mitään. Mutta saahan sitä suunnitella - ja hankkia muutamat mukulat kellariin nahistumaan...

Reinesset olen kerta toisensa jälkeen onnistunut tappamaan, mutta kokeillaanpa taas... Tuoksumiekkaliljat (Gladiolus callianthus) kasvattivat viime kesänä komeat lehdet, ensimmäistäkään kukintoa ei näkynyt. Vaan sehän ei ole mitenkään uutta tai poikkeuksellista tälle puutarhurille. Mukuloita en tietenkään kaivanut ylös, joten uusilla on kokeiltava. Yrittänyttä ei laiteta?? 

Lyhtykoiso (Physalis alkekengi) on ollut hankintalistalla jo pitkään, rohmusin kaikki 3 tarjouskorissa lojunutta pussia. Jos väriä oudoksutte, niin kukinto on kyllä valkoinen, oranssit verhiöt ovat extra-bonus! Samasta korista mukaan osui myös kuunlilja-mix (Hosta).

Jaloleinikki (Ranunculus asiaticus) oli normaalihintainen, vasta kotona kassakuitista hoksasin jonkun "osta kaksi, maksa kolme" -tarjouksen - ja leinikit olivatkin vallan ilmaisia, kun kassajärjestelmä oli katsonut alennetutkin kampanjatuotteiksi! Niin että ei niin haittaa, jos kellariin unohtuvatkin...

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Onnea Enkuli!

Veljentyttö Nuorempi täyttää tänään 15 vuotta.
ONNEA ENKULI!

Lahjahankinnoissa pysyin rippilahjan linjoilla:
lisää PIPpiä, jälleen aiemmista poikkeavia.
Vähän isompi kippo ja pullalautanen
Alan tykästyä tähän sarjaan, varsinkin tähän tipu-malliin.

* * * * *

Loppuviikosta tankkasin itseäni, tarvitsenhan voimia projektityön loppurutistukseen (4 kk).
Keskiviikkona kävin kajava-terapiassa,
torstaina oli viimeiset luennot,
perjantaina kampaaja loihti lanttuun uuden mallin ja värin,
lauantaina kuppari iski suonta.
Ja sunnuntaina synttäröitiin vähän ennakkoon.

Kyllä nyt taas (pitäisi) jaksaa!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Potta päähän ja menoksi!

  Mopo on rekisteröity ja kuupat hankittu!
Nyt en ole enää kuin sulia teitä ja auvoisia ajokelejä vailla!!

Hakusessa oli avokypärät visiirillä.
No, tuo tähti vei niin mennessään, että visiiri muuttui toissijaiseksi seikaksi!
Näillä ajellaan siis vain kivalla kelillä ja suu kiinni.
Jos on sateinen kesä ja paljon hyttysiä, ei ajella.

Tai käydäään sittenkin hakemassa uudet, visiirilliset.

IIIIIK, nämä oli ihan PAKKO saada!
Katsokaa miten PROFESSIONAALIA,
vasemmassa etusormessa kovike kovaan kaasutteluun!!
IIIIIIK, ihan mahtavaa!

Mopon kaasu on tosin oikealla kädellä...

* * * * *

PS. Jos nyt kauhistuitte, niin vakuutaan (kautta kaasarin ja kierroslukumittarin!), että emme TODELLAKAAN aio ajella mopedilla kaksi päällä (se se vasta näky olisikin!!)! Mies lainaa menopeliä tarpeen tullen, siksi kaksi pottaa. ;o)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

4 kuvaa kesään

Aamulla lämpötila -14*C.
Vaan kyllä se kevät silti tekee tuloaan!
Aurinko on jo sulattanut grillikatoksen etelänpuoleisen lappeen.

HUOMATKAA: MAATA NÄKYVISSÄ!

Kummallinen vinokuva, mutta siitä viis - oleellisempaa on pirtin nurkalta pilkistelevä maa!

Ruokottomat rusakonretaleet ovat taas einestäneet vadelma- ja mustikkapensaat. Mies nauroi (!!!), että rusakoilla on ihan suora polku kävelytieltä puskille, vanhasta muistista tietävät tulla. Perskutarallaa, että kismittää!

Kuva: Luumäen Metsästysseura
Luumupuu ja kirsikkapensaat ovat saaneet olla (toistaiseksi?) rauhassa, ilveksen reitti on kulkenut niiden vieritse, tassunjäljet näkyvät yhä. Ehkä siksi vemmelsääret vieroksuvat? Siinä olisi innovaatio toteutettavaksi: ilves-tassunjälkikone kotitarvepuutarhureille!!

 Kaikki 10 kuvaa kesään - haasteen kuvat täällä.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Siivouspäivä

Tänään piti olla siivouspäivä. Piti. Niin oli Mies yhteistä vapaapäivää suunnitellut. Menen kuitenkin kupparille, joten kovin paljon ei ehdi ennen sitä ja sen jälkeen ei jaksa. Ja vaikka jaksaisikin, ei raaski - pitäähän sitä puhdistuneesta ja keventyneestä olosta nautiskella!!

Eilen illalla vähän lämmittelin kumminkin. Siivoilin yläkertaan vievän rapun. Se on kyllä kumma paikka. Rapun ALApäähän tuppaa kertymään tavaraa, yläkertaan matkaavaa. Rapun YLÄpäähän tuppaa kertymään tavaraa, alakertaan matkaavaa. Alapää on yleensä runsaammin kuormitettu, joskus alhaalta ylös asti...

Kuva: Riviéra Maison
Olen joskus sisustuslehdissä nähnyt PORRASKOREJA, meillä olisi useammallekin käyttöä... Ainakin Riviéra Maisonilla on sellaisia, mutta taitavat olla turhan tyyriitä. Parempi olisi vaan saada rappu aina nopeasti tyhjäksi... Ihan turha luulo! Sattuu nimittäin olemaan myös raput kuistille ja alakertaan ja kellariin - siis neljät raput ROMUNKERÄYKSEEN! Koreja tarvittaisiin ainakin tusina...

Nyt rappu on kuitenkin putsplank. Hetken.

Miehen työhuoneesta raahasin pienen lipaston välitasanteelle. Siellä (työhuoneeessa) on tarkoitus vähän pyöritellä huonekaluja, ainakin nallekaappi tyhjennetään. Siitä sitten aikanaan...
 
Seinän "moottorisahataide" päätyi olkkariin, tyhjään naulaan nappasin Juhani Palmua (Pyhä perhe). 

Ylätasanteen taustaseinä täyttyi Äidin öljyväritöillä. Tässäkin oli koukut valmiina (taulut siirtyivät toisaalle), sattui jako aika mukavasti. Ylimmästä taulusta tykkään erityisesti, siinä ovat ihan  selvästi minä, Sisko ja Lahden Sari (vaikka oikeasti malli on jostain lehtileikkeestä).

Toivottavasti pari tuoretta miniruukkuruusua jaksaa siirtää siivousinspiksen sunnuntaille...

 SIIVOA VIIKONLOPPUA!